"Well this is your stop Violet"

Päivä oli kaunis ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jopa yleensä ilmastoltaan hieman sateisempi Port Bexton kylpi tänään auringon säteissä ja tumma kauppalaiva oli juuri kiinnitetty vilkaaseen satamaan. Heidän oli tarkoitus purkaa sekä pakata laiva mahdollisimman nopeasti ja jatkaa matkaa jo samana päivänä takaisin kohti Shayaa. Aikaa säästä nauttimiseen ei liiemmin ollut. Tummatukkainen ja vakava ilmeinen Kaleo Sawan kulki läpi puisen kannen matkallaan kohti ruumaa. Liilasilmäisen matkalaisen paperit olivat kunnossa ja hänet oli asian mukaisesti merkitty. Jacob oli luvannut katsoa josko nuori sopisi kuninkaanlinnaa varten erikseen valittuun joukkioon. Pääpalvelusväki oli ilmeisesti huomenna tulossa valitsemaan joukosta työhön sopivimmat, loput joutaisivat yleiseen huutokauppaan. Ruumaan johtavia portaita alas askeltava toivotti mielessään liilasilmäiselle onnea matkaan, hän oli iloinen että ihmiskauppatavarasta päästäisiin tänään eroon. Kaleo kiersi viimeisiä purkamattomia laatikoita perälle asti ja tarttui miekkaansa leikataakseen sidotun köydet. "Well this is your stop Violet", mies totesi rauhassa liilasilmäiselle. Vangin oikeasta nimestä hänellä ei ollut tietoa, eikä sillä ollut merkitystä.

Laiva oli pysähtynyt jo hetki sitten ja Shiro odotti hermostuneena milloin hänet tultaisiin hakemaan. Nuorukaista oksetti ja oli vaikea pysyä paikallaan, kädetkin hieman tärisivät. Lopulta tuttu mustatukka asteli näkyville. Tässä sitä nyt mentiin. Liilasilmä yritti vetää syvään henkeä koittaakseen rauhoittaa itsensä, mutta turha yritys se oli. Kaikki olisi niin erillaista tästä eteenpäin. Pienempi oli kuullut ettei amanraassa ja new kingsdalessa oikeastaan mitään yhteistä ollut. Valkotukka ei saanut muuta suustaan kun pienen hymähdyksen ja tämä nyökkäsi näyttääkseen kaleolle että oli ymmärtänyt.

Kaleolla oli vyöllään kiinni kaksi miekkaa joista hän oli vetänyt tupestaan sen raskaamman. Terä oli leveä ja vaikka miekka näytti kohtuullisen kuluneelta oli se teroitettu hyvin. Napakalla iskulla tummatukka löi miekkansa tolppaan katkoen paksut köydet nuoren ympäriltä ja kampesi sitten terän irti puusta. "I don't feel like pulling you around with ropes, so I let you go with out them", Kaloe sanoi kylmän rauhallisesti katsoen köysiä. "You can't beat me in battle or run from me so I trust you to not try anything stupid. I really hope you don't make me get my other sword messy", sinisilmä jatkoi asetellessaan raskaamman miekan pitkän katanan viereen takaisin vyölleen.

Köydet putosivat maahan shiron ympärillä ja tämä vaivalloisesti könysi ylös jaloilleen niitä himena ravistellen ja venytellen. "I probably could beat you in battle" valkotukka sanoi koittaen kuulostaa mahdollisimman itsevarmalta "but where would i go after that? I have never been here. I know people like me are hated here. I have this stupid mark on my face. I wouldnt get far even if i got away from you". Ei liilasilmällä ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata kaleota. Vaikka hän oli taistelutahtoinen niin ei hän tyhmä ollut. Paikallaan hän odotti että toinen näyttäisi tietä aikoen kyllä seurata ihan nätisti perässä.

Kaleo hymähti hieman. Vai että voittaisi valkeatukka hänet taistelussa, sitä sinisilmä ei todellakaan haluaisi testata. Hän ei pitänyt tappamisesta ilman syytä, ja taistelu vain todistakseen tai esitelläkseen omia voimiaan oli täysin turhaa ja merkityksetöntä. "Oh you could? Well I suggest you not to try it. I don't feel like cleaning your blood from the floors", Kaleo totesi rauhaisaan sävyynsä ja lähti kävelemään kohti kannelle vieviä portaita, "Let's go then."

Shiroa ärsytti ettei mustatukka vaikuttanut uskovan häneen. Ei hön missään nimessä heikko ollut ja tapella osasi ihan kunnolla. Tatuoinnit käsissä sen todistivat. Mutta mitä tuo mies mistään tiesi. Hitaasti liilasilmä lähti epäröiden Kaleon perässä portaille. Portaiden alapäässä pienempi kuitenkin pysähtyi kuin seinään jääden tuijottamaan ylös, nähdessään valoisan ulkoilman ensimmäistä kertaa. Pitkään Shiro vain tuijotti ennen kuin hitaasti kipusi ylös portaita sokaistuen kaikesta valosta. Koko elämänsä pimeällä mantereella elänyt seisahtui paikalleen silmiään siristellen auringonvalossa, koittaen nähdä ympärilleen, samalla kädellään suojaten silmiään kirkkaalta auringon valolta.

Tummatukkainen käveli reippaaseen tahtiin kannelle ja eteen päin kunnes huomasi perässä kävelevän pysähtyneen. Aurinko näytti lähes sokaisevan nuoren Aman'raan asukin tämän siristellessä kirkkaiden säteiden tavoitellessa suuria silmiä. Vanki oli selkeästi ensikertaa pimeyden ulkopuolen, mutta aikaa pitkään ja romanttiseen auringon ihasteluun ei nyt ollut. "You will get used to it", Kaleo totesi valkeatukkaiselle, "We need to move. Can you see enough to walk?"

Valkotukka räpytteli silmiään koittaen totutella sokaisevaan valoon, hän ei ollut koskaan eläissään ollut näin kirkkaassa paikassa. Hitaasti tämä alkoi hahmottamaan ympäristöään. Ympäriltä kuului paljon ääniä ja värimailma oli aivan erillainen kuin mihin Shiro oli tottunut. Kaikki oli todellakin aivan erillaista kuin kotona. "Yeah i think so. If we walk slowly." tämä sanoi lähtien hitaasti toisen perään, katsoen alas ja suojaten silmiiään yhä käsillään. Kulku oli hidasta ja hapuilevaa. Liilasilmä olisi halunnut katsoa ympärilleen, mutta valo sattui liikaa herkkiin silmiin.

Kaleo katseli hapuilevaa kävelyä pitkin kantta ja huokaisi lähes äänettömästi. Matka oli onneksi lyhyt ja Jacob odottelisi heitä vähän matkan päässä aivan sataman edustalla. Vaaleatukkainen nuori  ei olisi hänen ongelmansa enää sen jälkeen ja tummatukka voisi jatkaa laivan pakkaamista lähtöä varten. Hän ei liiemmin viihtynyt New Kingsdalessa ja oli iloinen ettei heidän pysähdyksensä täällä ollut pitkä. "I don't have all day", Kaleo tokaisi astellen kannen läpi odottaen liilasilmäisen tulevan perästä.

Liilasilmä hapuili hitaasti pidemmän perässä katsoen visusti jalkoihinsa. Päästyään kannen läpi aukesivat silmätkin hieman paremmin ja ensimmäistä kertaa uusi tulokas näki jotain. Vaikka valo sattuikin siristeleviin silmiin katsoi Shiro ympärilleen. Oli aurinkoinen päivä ja satama oli täynnä elämää. Ihmisiä oli paljon ja pari muuta laivaakin näkyi joihin lastattiin tavaraa. Nuorukainen seurasi mustatukka alas laivalta vankalle maalle. Ihmisetkin näyttivät täällä aivan erillaisilta kuin kotona. Mulkoillen he katsoivat merkittyä orjaa, ja Shiro tunsi miten ei ollut tervetullut tähän paikkaan.

Oli aurinkoinen keskipäivä, lokit huusivat kirkkaalla taivaalla ja ilmassa tuoksui tuore kala. Satama oli täynnä porukkaa niin paikallisia kuin laivoja purkavia miehistön jäseniä ja matkalaisia. Tummatukkaisen perässä kulkevaa kalpeaihoista orjaksi merkittyä mulkoiltiin pahasti ja tämän varmasti oletetttiin olevan laiton rajan ylittäjä tai maille palautettu karkuri matkalla huutokaupattavaksi. Port Bexton oli tunnettu kauppa-ja kalastussatama, asukkaat olivat paljolti keskiluokkaa ja orjat usein lähinnä kulkivat kaupungin läpi huutokaupattaviksi eteenpäin. Sinisilmä mietti mitä nuorella olikaan vielä vastassa jos päätyisi King's Capitaliin. Siinä vasta nirppanokkien ja hienohelmojen tyyssija. Liilat silmät näyttivät tottuvan pikkuhiljaa valoon ja matkaaminen nopeutui hieman. Hetken kävelun jälkeen Kaleo pysähtyi pälyillen ympärilleen. "Jacob should arrive here to meet us. We shall wait", Kaleo sanoi seisahtuen. Jacob ei juuri yleensä ollut myöhässä ja varmasti saapuisi minä hetkenä hyvänsä.

Shiro käveli jo suht rivakasti ja pysytteli mahdollisimman lähellä tuttua miestä. Vaikka ei hänestäkään pitänyt niin oli se parempi kuin eksyä täällä vilskeessä näiden mulkoilevien ihmisten sekaan. Hetken kuluttua kaksikko saapui tapaamispaikalle siihen jääden odottamaan Jacobia, kuka ikinä tämä mies olikaan. Liilasilmä katseli kaikkea ja kaikkia kiinnostuneen pelokkaasti, nopeasti alkoi päänsärky kuitenkin painamaan ja silmät oli taas peitettävä hetkeksi jotta ne saisivat levätä. "Ooo mr kaleo. Good to see you again. It's been such a long time how have you been doing my friend." yli ystävällinen hieman limainen ääni kuului ja Shiro avasi silmänsä katsoen puhuvaa miestä. Hänet ignoorattiin kokonaan kun Jacob meni tervehtimään sinisilmää. "So is this the new merch?" hieman isomahaisempi Jacob kysyi ja katseli arvostellen nuorukaista "Hmmm. His pretty. We'll probably fetch a good price." tämä jatkoi iloisesti mustatukalle. Shiroa ärsytti suunnattomasti miten hänestä puhuttiin kun hän ei edes olisi täällä, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Ainakin toistaiseksi.

Tuttu ääni puhutteli tummatukkaa jostain ihmisvilinästä ja Kaleo kääntyi rauhallisesti ääneen suuntaan nähdäkseen paikalle saapuneen. Sinisilmä ei nostanut käsiään tervehdykseen tai kättelyyn. "Jacob", hän sanoi nyökäyen miehelle lyhyen vasta tervehdyksen tämän hölistessä jotain joutavuuksia. Sinisilmä antoi kauppamiehen katsella mitä oli ostamassa ja vastasi sitten tasaiseen tapaansa, "That's him and yes Merion wants more than the usual for this one. You probably want to see the papers?"

"of course of course. This pretty one will fetch a good price for you my friend. As long as it knows how to behave. Mr palmer needs to be impressed to if there's is any chance for this one to get work from Kings castle." Jacob sanoi silmäillen valkotukkaa. "Oh yes. Let's see the papers shall we." jatkoi kääntyen takaisin kaleoon. Shiro kiemurteli paikallaan pähkäillen pitäisikö hänen puuttua peliin ja sama jotain. Tämä möhömaha oli todella ärsyttävä.

Tummatukka ojensi tyytyväisen oloiselle Jacobille tarvittavat paperit ja jätti tämän käymään niitä läpi. Kääntäen päänsä sitten vierellään kiemurtelevaan liilasilmäiseen Kaleo loi tähän merkittävän katseen. Oliko valkeatukka yhtään kuunnellut mitä tämä hänet ostava pulskea typerys oli juuri sanonut? Sinisilmän teki mieli jälleen huokaista, nuoren omaksi parhaaksi tämän tosiaan olisi parasta käyttäytyä tai hän pilaisi mahdollisuutensa erittäin hyvään paikkaan. Jostain syystä Kaleolla oli tunne ettei ylpeä valkeatukka osannut välittää. "He should be able to bevahe for his own good", sinisilmä sanoi kääntyen takaisin Jacobin puoleen, "Is all good? What do you say Jacob, shall we get on with this? We are planning on leaving later today, so I'm afraid my schedule is quite tight."

Jacob otti vastaan paperit alkaen niitä selailemaan mietteliäänä hymisten. Shiro katsoi kysyvästi takaisin mustatukkaan. Hän oli kyllä ymmärtänyt suurimman osan mitä puhuttiin mutta osa oli mennyt ohitse kielimuurin takia. Kaleon sanat saivat liilasilmän mietteliääksi. Mikä hänelle olisi parasta olisi piiloutua johonkin laivaan ja matkustaa takaisin shayaan. Ehkä sitten kun sinsilmä lähtisi hän voisi yrittää paeta. "all seems to be in order with the papers" möhömahaisempi sanoi. "let's see the boy." jatkoi kääntyen tarkastelemaan hiljaista valkotukkaa. "The mark seems to be good, the hair is short enough. Seems to be in good shape." puheli itsekseen kiertäen shiron. "this cut in the neck is ugly. And what about the bruises and the torn shirt." huomautti kääntyen Kaleoon. "you didn't use him already. did you?" kysyi nostaen kysyvästi toista kulmaa.

Mielensä sopukoissa Kaleo kirosi äkkipikaisen työkaverinsa alinpaan helvettiin, mutta rauhallinen ulkokuori ei antanut sen näkyä. "We sure haven't Jacob. My colleague tells me this one was trying to escape and he sure don't have a temper for that kind or behavior. He was certainly teaching the pale one to know his place", Kaleo vastasi välinpitämättömään sävyyn valehtelematta. Tämä oli juurikin mitä Dean oli sanonut, mutta sinisilmä ei uskonut sitä hetkeäkään. "I didn't think the shirt would be a promblem. They will clothe him at castle if he is picked up. New one will be arranged if you think it's needed Jacob", tummatukkainen jatkoi sitten katsahtaen pyöreähköön kauppamieheen.

Keskustelu meni osaksi yli liilasilmäisen pään muuta mitä nyt ymmärsi niin ei tykännyt. Mulkoillen valkotukka mulkoili kaleoon. Jacob taas katsoi epäilevästi mustatukkaa. "if you say so" sanoi lopulta kohauttaen hartioita, ei poika niin pahalta näyttänyt että siitä ongelmia tulisi. "a new shirt will be needed before i can show him to Mr palmer but i can arrange that. I just take the money from when i sell him."jatkoi jonka jälkeen kääntyi shiron puoleen. "So a little escapee are you now." sanoi päätään pudistellen samalla kaivaen hetken laukkuaan, vetäen kahleet laukusta. "We can't have you running off after mr Kaleo here is gone. Give me your hands." Jacob käski. Mutta liilasilmää ei totellut. Kaljuuntuva nosti kulmaansa tuimasti. "his behavior is really something that needs to be improved." sanoi närkästyneenä koittaen ottaa kiinni kapeista ranteista, mutta shiro veti ne pois. "You will learn the hard way very quicky that people usually have very little patience to misbehaving slaves." Sanoi myrkyllisesti valkotukalle nyt viahtaen kielen hetkellisesti amanraaksi. "Kaleo could you please hold him still so i can put theese on him. And you realise that mr Palmer wont like any behaviour like this." sanoi kääntyen takaisin mustatukkaan.

Vastaamatta Jacobille vähäsanainen Kaleo katsahti venkoilevaan vaaleatukkaan vierellään ja laskien sitten käden vyölleen nosti mies pitkää mustaa katanaa tupestaan hieman. "Okay give your hands to Mr. Jacob here. There is no point for struggling and you know that. I will make you if you don't do it yourself", sinisilmä sanoi seestisesti aman'raaksi ja loi merkittävän katseen häntä mulkoilevaan liilasilmään.

Shiro mulkoili molempia miehiä ja puristi kädet nyrkkiin. Kyllä hän tajusi ettei tässä nyt tappelu auttanut mutta ei ollut helppoa luovuttaa noin vain. Lopulta huokaisten ja slimiään pyöräyttäen hän nosti käsiään antaen ärsyttävän möhömahan laittaa kahleet paikalleen. "You need to learn to show respect to your owners. No sighing like that and no eye rolling. Got it? ." jacob nuhteli. Liilasilmä katsoi pois miehestä. "Got it!? " vanhin miehistä vaati vastausta ponnekkaamiin. "Yes." pienempi mumisi takaisin. "it's yes sir. Got it." möhömaha vain jatkoi. Kyllä hän tälle penikalle käytöstapoja opettaisi. "yes sir" kuului vastauksena ja Jacob oli tyytyväinen. "Well then. I think that's it. I take it from here now. I let your boss now what happens and send him the money after i taken my share of the profits. Nice doing business with you as always my friend. I see you again and have a safe tripp. Goodbye" kaljuuntuva jutteli kaleolle nyökäten tälle kohteliaasti.

Kaleo katseli kahleiden kevyesti kilahtavan lukittuen vaaleiden ranteiden ympärille ja kuinka Jacob otti heti tehtäväkseen valistaa nuorta tulevista puhetavoista. Kulmiaan kohottaen tummatukka kuunteli kuinka liilasilmäinen nuori päänsä pois kääntäen kuitenkin tuntui vastaavan odotetun mukaisesti. Ehkäpä tällä tempperamenttisellä tapauksella oli sittenkin toivoa, liilasilmän pitäisi nyt vain niellen oppia esittämään mukavaa. Ainakin hetken verran. "Yes I think we are all done here for now. Merion will be pleased to here from you as soon as possible. Have a nice day Jacob", Kaleo totesi kaljuuntuvalle nyökäten lyhyesti takaisin ja katsahtaen sitten vielä kerran liilasilmäiseen kahlittuun. Well good luck Violet, mielessään toivottaen kääntyi tummatukkainen ympäri suunnaten askeleensa takaisin kohti laivaa, eikä hän kääntynyt enää katsomaan taakseen.

Shiro katsoi epätoivoisena kun kaleo katsahti häneen viimeisen kerran ennen kuin käveli pois, katsomatta enää taaksen jättäen pienemmän kahdestaan seisomaan myyjä herran kanssa. Kysyvästi liilasilmä käänsi katseensa vierellä seisovaan mieheen joka kahleista kiinni pitäen pakkasi paperit laukkuunsa. "Well then boy. Of we go." sanoi lähtien kävelemään nykäisten kahleita jotta toinen seruaisi perässä. Hieman vastahakoisesti valkotukka lähti löntystämään toisen perään. "How well do you speak our language" vanhempi kysyi. "a little" kuului vastaus. Jacob pysähtyi ja katosi merkitsevästi kahlittua. "A little... Sir." shiro korjasi ihmetellen, oliko se todellakin näin tärkeätä. Tyytyväisesti nyökäten kaljuuntuva jatkoi matkaa ja juttelua vaihtaen kielen amanraaksi jotta toinen oikeasti ymmärtäisi kaiken. "Mr palmer, the head butler from the kings castle will be coming to look at the new bunch. And yes you are a part of it. I hope you realise what a great opportunity this is for you. As a slave there is no greater place to work than the kings castle." Mies selitti kaksikon kävellessä. "And you listen carefully now. If you disobey or are disrespectful in any way mr palmer wont buy you. And you now what happens then. I will fucking sell you to the nasties man i can find or to some whore house were you will spend the rest of your miserable life, wich will probably be very short. Understod!" sanoi tuimasti kääntyen perässä kävelevään. "yes sir" kahlittu vastasi. Shiro mietti miten hän halusi toimia. ehkä hänen kannattaiis tehdä niinkuin mies sanoi ja käyttäytyä. Edes sen aikaa kun tämä herra plamer oli käymässä. ei hän todellakaan huoraksi halunnut. Kaksikko saapui määränpäähänsä mennen sisään puiseen, paikkaansa nähden hienoon rakennukseen. Shiro sai uuden paidan ja hänet törkättiin huoneeseen jossa seisoi 4 muuta hänen kaltaistaan, kaikki kahlittuja ja pelokkan näköisiä. "Now when we are all here all we have to do is wait for mr palmer to arrive. And i trust i dont have to remind you all again to fucking behave yourselves. And you violet eyes, ill take your chakles of so you can change your shirt. you cant look like that when mr palmer arrives." Ilman tappelua shiro teki miten käskettiin ja vaihtoi paitansa. "Oh you are one of those. Well it cant be helped." jaboc sanoi nenäänsä nyrpistellen nähdessään valkotukan tatuoinnit. "Stay put. He will be here later today" Jacob sanoi lähtien huoneesta lukiten sen visusti ulkopuolelta.

Koristellut kuninkaan vaakunoin merkityt vaunut kopisivat varmaa tahtia eteenpäin auringon maalaamalla kivikadulla ihmisten väistellessä ja antaessa tietä. Mustaan silinterihattuun ja tumman ruskeaan takkiin pukeutunut mies vaunujen edessä veti kevyesti ohjaksista valkoharmaiden hevosten saapuessa lukuisten puisien talojen välistä erottuvan hieman hienomman rakennuksen edustalle. Miehen puhuessa lempeästi valkoharjaisille hevoset hiljensivät käyntiin pysähtyen lopulta kokonaan. "We have arrived Mr. Palmer, Mr. Hudson, and just on schedule I must say!", iloisen oloinen ääni kärryjen päältä huusi sisätiloihin. Vaunujen ovi avattiin ja ulos astui ruskea tukkainen mies kastanjan värisine silmineen jääden pitämään ovea. Tämän perässä kadulle laskeutui hieman vanhempi harmaantunut herrasmies. Molemmat miehet olivat pukeutuneet siistiin mustaan hännystakkiin, alla harmaa liivi ja valkoinen kauluspaita, kaulallaan herroilla oli tummat rusetit. "Thank you Mr. Hudson. What an exceptionally lovely day in Port Bexton today", vanhempi totesi ovea pitävälle miehelle. "Yes Mr. Palmer, it truly is", nuorempi mies totesi sulkien vaunun oven heidän perästään. "Shall I take the horses away while your visit, and bring them back later on the afternoon Mr. Palmer?", kuski kysyi asialliseen sävyyn hymyillen. "No need for that Mr. Davis, our visit will be prompt. We are needed back at the castle at the earliest. We will be back shortly.", herra Palmer vastasi lähtien kävelemään kohti ovea herra Hudson vierellään.

Jacob oli saanut kaiken järjestettyä ajoissa ennekuin kaksikko saapui vaunuineen. Orjat olivat siistitty ja kahlittu ja seisovat viereisessä huoneessa lukitun oven takana siististi rivissä, jotta herra palmer voisi valita heistä mieleiset. Kaljuuntuva oli toiveikas. Hänellä oli siellä 5 hyvää ehdokasta ja hän oli saanut sen kuvan että linnaan tarvittaisiin parikin uutta orjaa. Tästä vois tulla tuottoisa päivä, kunhan nuo rotat osaisivat käyttäytyä. "good day my gentlemen." orjakauppias tervehti suuresti hymyillen avatessaan oven kaksikolle. "come in come in, my friends. What a lovely day to do some shopping. Don't you think." möhömahainen sanoi omalla yli ystävällisen limaisella tavalla ohjatessaan herrasmiehet sisään. "can i offer you some refreshments, or do you want to see my beauties straight away?" kauppias tarjosi kohteliaasti. "they are waiting in the next room all eager to meet you i must say." jatkoi suuresti hymyillen.

Good afternoon Mister Jenkins. The day sure is lovely today", herra Palmer tervehti tuttua kauppamiestä. Sää tosiaan oli mitä erinomaisin kaikin puolin ja harmahtava mies oli hyvällä tuulella. Hyvän tuulisuus ei kuitenkaan johtaisi häntä harhaan, sillä Maurice Palmer otti työnsä erittäin vakavasti ja piti sitä suurimpana kunniana joka hänelle oli kuunaan langennut. Mukanaan hänellä oli tavalliseen tapaansa linnan orjista ja heidään työstään vastaava lakeija nuori herra Evan Hudson, joka taustalla juurikin tervehti orjakauppiasta kohteliaasti. Herra Palmer pitäisi huolen, että linnaan valittaisiin vaan parhaimmat ja työhön sopivimmat orjat.
"No thank you sir, I'm afraid we are working against the clock today. Our carriage waits outside so we need to be quick with the matter. We need a total of three good hard working and healthy young individuals today. Two of them for the stables and one for the castle, correct me if I'm wrong Mr. Hudson", herra Palmer vastasi katsahtaen ruskeatukkaiseen mieheen. "Like you ever were sir, that is excatly what is needed", kastanjasilmäinen sanoi säntillisesti hymyillen.